Viime yönä nukuin todella huonosti. Nukahdin ehkä viiden aikaan ja heräsin jo ennen yhdeksää. Koska mielessäni pyöri kaikenlaista ja kaikki oli niin pirun ahdistavaa.
Hankin pian tatuoinnin. Pelkään neuloja ja verta. Sattuuko se ja näänkö liikaa verta? Pyörrynkö? Tahdonko Tomin mukaani, vai onko tämä asia, josta on selvittävä yksin?
Sujuuko muutto hyvin? Saanko kaiken pakattua ajoissa? Mahtuuko vähäisiin neliöihimme kaikki tavaramme? Tuleeko sisustuksesta kaunis ja miellyttävä? Osaanko tehdä tarvittavat kompromissit, jotta Tomikin on tyytyväinen asuntoomme?
Jaksaako Tomi mua aina?
Vaadinko kaikilta liikaa? Valitanko liian vähästä?
Olenko edes siedettävä?
Äh. Ajatus siitä, että en kelpaa, on tullut siitä, etten ole vieläkään tavannut Tomin kavereita. Laisinkaan. Kyllähän sen ymmärtää, koska meillä on ollut kaukosuhde ja en ole käynyt Tomin paikkakunnalla kuin kerran, ja sekin oli pikavisiitti konsertin takia. Mutta mahdollisuuksia oisi kyllä kieltämättä ollut. Esimerkiksi Tomin synttärit. Kutsuttuja oli ainakin 20 henkeä. Alunperin Tomi sanoi, että niistä tulee poikien bileet. Ymmärsin täysin. Kun Tomi päissään mulle soitti sieltä sinä iltana, kuulin tyttöjen äänet taustalta. Kysyin asiasta. "Joo tänne tulikin tyttöjäkin ku päätinkin sitten kuttua." Aha. Tyttöjä. Muttet tyttöystävääsi. Ymmärrän. En.
Noh, asia on minua vaivannut ja olen asiasta Tomille puhunut. Tomi sanoo, ettei kannata stressata asiaa. Että on kyllä ylpeä musta ja ettei malttaisi odottaa, että pääsen näkemään kavereitaan ja ne mua. Tätä vastaan sotii seuraava:
Ensi viikonloppuna on meidän muutto. Tomi sai puhuttua kaksi (lähes parasta) ystäväänsä mukaan avukseen. Olin innoissani, kun kuulin asiasta. Jes, vihdoin pääsen tapaamaan edes pari kaveria! Vietetään yhessä hauska muuttoviikonloppu ja sillai! Hmm mistähän ruuasta ne tykkää.. Haha niin mitä vielä. Tomi ilmoitti hetken kuluttua, että haluavat viettää poikien illan kun tulevat kämpällemme. Että jos voisin olla jaloista pois. Viedä muutamat kaljat heitä varten kylmään jo valmiiksi odottamaan. Lauantaina sitten vasta muutetaan mut ja mun tavarat. Ja ilmeisesti jätkät lähtee kotiinsa sitten jo lauantaina. Eli en heitä siinä ehdi näkemään kuin pienen hetken.
Mitä tämä tarkottaa? Tulee olo, että Tomi häpeää mua. Että oisin jotenkin sopimaton sen porukkaan. Että on ok vaan tyttöystävänä, mutten sovellu pelkäksi hauskaksi seuraksi?
Oonko mä ollut niin masentava lähiaikoina? Tätä mä just pelkäsin. Että kun kertosin ongelmistani, Tomi pitäis mua outona. Ehkä se outous on ok sille, mutta sit se saattaa aatella, että valittelisin myös sen jätkäkavereille.
Mä en kelpaa.
:-(
En syö. Sen jälkeen en ainakaan kelpaisi.
Pahin ongelma on, että mietin..
Olenko liian lihava esiteltäväksi ystäville? Häpeääkö Tomi mua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti