Ei kyllä voi olla totta. Tänä aamuna päätin piinata itseäni, ja kokeilla päälleni erästä tavoitevaatettani. Tiedättehän, sellaiset vaatteet, jotka pidetään jemmassa laihdutuksen aikana ja odotetaan, että josko ne vielä joku päivä mahtuisivat päälle. No, tämä kyseinen tavoitevaatteeni on 9. luokan juhlalounasmekko. Pitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin kokeilemaan mekkoa. Laskin helman lattiian ja astuin sisään. Sujahdin sisään yllättävän kätevästi, mutta vielä olisi suurin mittari täyttämättä: selän pituudelta kulkeva vetoketju. Hitaasti vedin vetoketjua ylemmäs ja ylemmäs kunnes - zip. Vetoketju napsahti ylälaitaansa.
Olenko todella laihtunut näin paljon?
Kuten aiemmin kerroin, lukioaikana lihoin todella paljon. Aloin vihaamaan vanhoja vaatteitani, koska ne eivät enää sopineet päälleni ja ne muistuttivat minua hoikemmasta minästä. Heitin lähes kaiken pois. Mutta tämä kyseinen juhlalounaanmekkoni on niin upea, etten siitä hennonut luopua. Vaaleanpunainen, ruskeita, suuria kukkia, mustat satiinitereet, sifonkipäälys.. Upea ilmestys. "Ehkä tää vielä joku päivä on sopiva mulle."
Olen tyytyväinen. Hieman.
Kerron teille salaisuuden. Kun katsoin mekossa ollessani sivuttaista profiilia kehostani, vetäen vatsaa sisään ja työntäen rintaa ulos.. Näytin mielestäni pienen hetken sopivalta. Sehän nyt on itsensä huijausta, koska liikakiloja on vielä vaikka kuinka paljon. Mutta tuo pieni hetki sai mulle niin loistavan fiiliksen, että hymyni on katossa.
Ihanaa. Nyt jatkan näin.
Tästä tekemään kanasalaattia. Ja välipalat kevyitä ja pieniä.
Vielä minäkin olen mahdollinen. Luotan itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti