Ja miksikö olen hereillä? Sitä en tiedä. Muuttotouhuiluja rupesi tekemään mieli jatkamaan. Ehkä. Tai sitten tekisi hieman mieli lenkille. Kuitenkin hieman pelkään pimeää ja kun tämä on mulle uutta seutua, en taida uskaltaa.
Yhteiselämä Tomin kanssa on lähtenyt sujumaan loistavasti. Jollei lasketa ruokailuja. Ahdistaa. Söin ensimmäisen lämpimän ateriani tällä viikolla vasta eilen. Viime sunnuntaista asti olen syönyt lähinnä muutamia leipiä ja sen sellaista. Juonut mehukeittoa. Outo fiilis miten se ruoka lämmitti koko kropan ja kylläinen fiilis jatkui montamonta tuntia. En tajua mitä tää on. Ei normaalista, terveellisestä, ruuasta kuulu tulla huono fiilis. Periaatteessa ei tullutkaan. Mutta.. En tiedä. I feel fat ('cause I am). En tiedä. En tosiaan tiedä.
Tomi puhuu jo nyt ensi viikon ruuista. Siitä miten eletään vähähiilihydraattisesti, maanantaina täytettyjä paprikoja, tiistaina porkkanakeitosta.. Nyt jo kammottaa. Se ruuan määrä. Hyi.
Tää joulunalus on aina pahinta aikaa. En tiiä mikä siinä on. Mutta jouluna tahdon olla pieni. Pelkään aina etukäteen jouluruokia. Armotonta mässäilyä, joka melkein aina lähtee multa käsistä. Lihon. Kohta olen taas se lukion aikainen pallero, joka ei sietänyt edes vilkaista itseään peilistä. No en, hyi. Siihen en palaa.
Sekavaa tekstiä.. Taidan olla hieman unipöpperöissäni. Mulla on kylmä. Jospa möngertäisin uinuvan kämppikseni viereen lämpimään. Ehkä hieman halaisin ja hakisin huomiota. Ei sillai liikaa ettei se herää :)
Ja tiiättekö.
"Kyllä tää tästä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti